perjantai 2. elokuuta 2013

Ella ja Susi aloittivat blogin!

Nyt on vihdoin Ellan ja Suden tarinan uusi sivu käännetty. Päätimme jokin aika sitten mieheni kanssa sanoa hyvästit verkkokaupallemme Ella ja Susi, koska normaalin päivätyön ja lapsiperheen arjen pyörittämisen jälkeen aikaa toiselle työlle tuntui aina olevan liian vähän. Ja nukkuakin kai joskus pitäisi...Verkkokaupan rinnalla olen tyttäremme syntymästä saakka ommellut kestovaippoja, välillä unelmoiden kokopäivätyöstä vaippaompelun hurmaavassa maailmassa, välillä taas jalat tukevasti maan pinnalla realiteetit huomioon ottaen tajunnut, ettei siihen olisi koskaan mahdollisuuksia. Tai olisi, jos heittäisin romukoppaan monen vuoden opinnot ja urahaaveet täysin toisenlaisessa maailmassa. Mutta siihen en, ainakaan tässä elämänvaiheessa, pysty. Siispä olen yrittänyt miettiä sopivaa välimaastoa ja kompromissia, jossa vuorokaudessa käytettävissä olevat tunnit suurin piirtein riittäisivät ja saisin kuitenkin jatkaa sitä mieluisinta harrastusta, ompelemista.

Mennäänpä vuosia ja vuosia taaksepäin. Ala-aste ja käsityötunnit. Mitä piinaa! Kieli keskellä suuta nyhersin patalappuja, villasukkia ja esiliinoja. Mutkittelevia reunoja, epätasaista jälkeä, karkailevia silmukoita. En todellakaan kokenut tekemisen iloa eikä opettajan arvio todistuksessakaan ollut ristiriidassa oman kokemukseni kanssa. Näistä ajoista jäi pitkään kestänyt kammo kaikkea käsityöhön liittyvää kohtaan. Ajattelin aina, että se ei ole minua varten, ne on muut, jotka osaavat. Vasta muutamia vuosia sitten uskalsin jälleen tarttua härkää sarvista ja kokeilla, saisiko näillä käsillä jotain aikaan. Vaikeuksista huolimatta jatkoin yrittämistä ja vähitellen alkoi syntyä valmista. Kun muutaman kerran piteli käsissään jotakin, joka näytti oikealta ja toimi vielä käytössäkin, kasvoi luottamus osaamiseen ja ennen kaikkea uskallus yrittämiseen. Vaippojen kohdalla kolahti, ei yksin lopputulos vaan koko ideologia. Ajatus siitä, että jokainen vaippa on merkityksellinen, jokainen on askel oikeaan suuntaan. Näitä haluan tehdä!

Lapseni ovat jo niin isoja, ettei meillä itsellä enää ole tarvetta vaipoille. Mutta kun ne ovat niin ihania! Huomaan monesti miettiväni, miten monella eri tavalla voisi toteuttaa tuon ja tämän kohdan vaipasta, miltä nämä kankaat näyttäisivät yhdessä, kuinka tästä palasta saisi vielä ihanan vaipan...mutta mitä tehdä kaikilla niillä vaipoilla? Alkuun tein muutamia kappaleita myyntiin verkkokauppaamme, muiden tuotteiden ohelle. Sitten tuli Miia ja OMV :) Ja sitä kautta kaikki se ihana palaute ja uusia käyttäjiä tekemilleni vaipoille. Ja se jos mikä innostaa jatkamaan!

En siis ompele suuria sarjoja enkä suuria määriä. Ostan pieniä määriä tykytyksiä aiheuttavia kankaita ja teen niistä omaan tahtiin ja tilauksesta vaippoja pienille, uusille kansalaisille. Yritän myös kestovaippailun syvimmän ytimen hengessä tehdä vaippoja kierrätysmateriaaleista, kun sopivia sellaisia tulee vastaan. Valmiit vaipat ovat kaikki myytävänä, vaihtelevin menetelmin :) Katsotaan, mitä tästä syntyy ja mihin polku johtaa!